Joskus on tärkeä olla hereillä silloin, kun muut nukkuvat ja joku on luikkinut harrastuksiinsa ja "heippa" vain huikannut oven raosta. Saa rauhassa levittää suunnitelmat pöydälle ja vihdoinkin piirtää pihoja ilman polvella keikkujaa. Mikä onni siitä syntyy hiljaisuudesta, kun pirttiin on pimeys ehtinyt ja valot sytytetty. Päivän tapahtumia saa rauhassa mietiskellä.
Meillä on touhua. Aina päivät pientä vipinää. Tänään leivottiin, mattoja pestiin, räkää pyyhittiin ja illalla mustikkaretkellekin ehdittiin. Olin ylpeä äiti kolmevuotiaastani, joka ahkerasti poimi mustikoita purnukkaansa. Ei valituksen ääntä kuulunut, vaikka metsänvarvut vyötäröön ylettyi ja kulku oli työlästä. Niin vain mustikoita purkkiin tipahti. Olin varautunut itkuun ja äksyilyyn. Olin ihmeissäni reippaasta apulaisesta, joka niin jaksoi ennen evästaukoa. Toisin taisi olla äitin laita samanikäisenä. Mustikat jäi poimimatta ja metsäretkillä löytyi vain kaikkea muuta kivaa.
Eilen touhujen lomassa väsäsin pyyhetelineen vessaan, josta kuvan rohkenin laittaa. Jospas se joskus paikkansa löytää uudistuneesta vessastamme, jossa tosin remppa vielä hiukkasen kesken. Niin on touhua tämäkin talo täynnä, ennenkuin ilta ehtii ja hiljentää nurkat. Siispä minäkin untenmaille loikin.
2 kommenttia:
Hieno:) Onko siinä posliininupit? Kiva idea... Meillä lapset leikkii sillä välin kun keräilen marjoja:) Rakentavat majoja ja metsästävät kettuja! Onneksi eivät ole vielä saaneet ainuttakaan kiinni:)
Mari
Joo on posliininupit. Niin minäkin oletin, että varmaan metsässä olisi paljon muuta mielenkiintoista kuin marjat, mutta näköjään marjojen poiminta voi olla hauskaa jo pienestä.
Hyvää viikonloppua.
Lähetä kommentti