Olen saanut yhdeksän kuukautta aikaa valmistua uuden ihmistaimen äidiksi. Viikko on enään ennustettuun syntymäpäivään. Onneksi on ollut yhdeksän kuukautta. Itsekkäästi olen ajatellut näinä kuukausina niin paljon muuta. Pienet potkut päivien aikana ovat herätelleet äitiä muistamaan pientä masuasukkia. Mutta nyt. H-hetki lähestyy. Ja huomaan odottavani. Vihdoinkin.
Vihdoinkin odotan. Oodtan sinua. Sulkisin kätesi suudelmiin. Tuoksuttelisin sinun tuoksua. Ja kuiskuttelisin salaisia asioita, meidän yhteisiä. Sievästi sinut saattelisin elämän polulle.
Onneksi meille äideille on yleensä annettu aikaa nämä yhdeksän kuukautta. Että valmiimpia olisimme kohtaamaan. Tervetuloa siis pienokaisemme. Meidän perheen yhteinen.
7 kommenttia:
Ihanaa! Nautithan jokaisesta hetkestä!
Kauniita ajatuksia!
Sylin täydeltä onnea jo etukäteen:) Ihanaa, olen melkein kateellinen... Meidän lapsiluku on täynnä, ehdottomasti. Jännitän puolestasi!
Laitan kommenttini sijasta Anna-Mari KAskisen runon:
Pikkuinen vauva tietää sen,
mitä ei tiedä aikuinen,
silmiä vauvan ei mikään peitä,
vauva on nähnyt enkeleitä,
suuressa Jumalan talossa,
puhtaassa kirkkaassa valossa.
Pikkuinen vauva näkee sen,
mitä ei näe aikuinen:
Taivas on aivan lähellä maata,
sitä ei mikään estää saata,
Ilo on tullut maailmaan,
vauva sen kertoo katseellaan.
PArasta onnea loppuodotteluun!!
Ja onnea uuden perheenjäsenen elämään!
Sylin täydeltä onnea etukäteen minultakin:)))) Kaunis ja hellä postaus!
Voi miten mukavaa odottelua.
Kiitos teille kaikille mieltä lämmittävistä ja rohkaisevista sanoista. Nautin todellakin tilanteesta. Jo senkin vuoksi, että vointi on tosi hyvä. Jännänä odotan milloin pikkuinen päättää nähdä maailman.
Anna-Mari Kaskisen runo oli minulle uusi tuttavuus, jonka tallennan itselleni. Kiitos tinttarus siitä.
Hyvää viikonloppua teille kaikille!
Kiitos vierailustasi=o)
Paljon, paljon onnea uudesta pienestä!
Vaunut on ihanaakin ihanemmat.
Lähetä kommentti