Vanha vuokrakotimme. Vieläkin joskus ikävöin. Ikävöin sitä rauhaa, peltoja, metsiä, tutuiksi tulleita polkuja. Ikävöin sitä tunnelmaa. Juuri sen kodin tunnelmaa. Noita kesäisiä päiviä, kun mies saunan portailla kaloja perkkaa, nainen pyykkiä ripustaa ja jaloissa pyörii pieni tyttö. Lämmin kesäinen tuulenhenkäys kulkee pellolta pihan yli ja saunan piipusta savu nousee. Savun tuoksu kantaa kauas. Ja Kotikuuseen on lintu pesänsä laittanut. Sitä yhdessä ihmetellään. Ja tyttö taittaa kukan syreenistä ja tuoksuttelee ja ojentaa kättä. Ota äiti.
Mutta aika vie ja tulee uusia teitä. Uusia tuulia ja unelmia. Ja sydämeni vienyt koti on nyt muistoihin talletettu.
6 kommenttia:
Ihania muistoja vanhasta kodista:)
Ai että ihania kuvia entisestä kodistanne. Mies! jopa kysy et pitäisköhän muuttaa sinne,ei taida olla vapaana tällähetkellä.
Kauniita muistoja kannattaa vaalia!Ihanaa!
Onneksi Sinulla on kaunis kuvakin ihanasta kodistasi ja muistot sydämessä!
Minä taas täällä,mulla on sulle jotain käy kurkkaamassa!
Voi, kiitos teille kaikille kommenteistanne. On niin kiva lukea niitä.
Rouva herkkusuu; valitettavasti se on edelleen vuokrattuna. Ilmoittelen kunhan tilanne muuttuu. Kuulen sen varmasti.
Tina, Kiitos kiitos hurjan paljon. Haen blogistasi postini, kunhan kiireet hellittää. Kiitos!
Lähetä kommentti