joka olet ottanut minun lapseni luoksesi.
Jalat, joita rakastan, astuvat aamuisin ovellesi.
Kädet, joita kaipaan, ovat koko päivän ulottuvillasi.
Ääni, jota ikävästäni huolimatta en työni läpi kuule,
tunkeutuu tajuntaasi ehkä rauhaasi häiriten.
Syömisen, juomisen, pukemisen, riisumisen ja leikkimisen itkut
ja naurut kasautuvat Sinulle, lapseni hoitotäti,
jolle olen usein mustasukkainen kaikesta siitä kaaoksesta,
minkä lapseni saa luonasi aikaan.
Oletko ajatellut, kuinka paljon olen Sinulle uskonut:
Tärkeimmän osan itsestäni,
tulevaisuuteni toivon.
Ainutkertaisen oman lapseni -ihan kokonaan.
Sinun kotisi ilmapiiri imeytyy minun lapseeni.
Työstäni huolimatta "käväisen" joka päivä monta kertaa Sinun kotonasi
Lapseni luona.
Katselen, kuuntelen, kuvittelen, aavistelen, toivottelen ja
kilpailen.
Enkä kuitenkaan voi millään vaikuttaa lapseni päivään.
Sinä olet hänelle silta aamusta iltaan, äidin luota äidin luo.
Kiitos Sinulle, että
aukaisit kotisi oven lapselleni,
annat hänelle juoman ja ruuan
autat häntä ruumiin ja hengen "hädässä".
Sinun varassasi on lapseni päivä ja sen herkät hetket.
Tiedän Sinun muistavan, että hoitolapsikin on jonkun oma lapsi.
Sen vuoksi, toukokuun toisena sunnuntaina, kiitän Sinua
lapseni hoitoäiti.
5 kommenttia:
Miten kaunis postaus :)
Ihanasti kirjoitettu :)
Kauniisti kirjoitettu ja niin kovasti otta. Hoitotädit tekevät arvokasta työtä.
Jätin muuten blogiini sulle haasteen, käy kurkkaamassa. :)
Tulin heti kurkkaamaan tänne...Mutta eipä jääny kurkkaamiseksi; luin kaikki postaukset alusta loppuun! Tekstit ja kuvat on tosi vallottavia. Niistä välittyy positiivinen asenne elämään, onnellisuus ja tyytyväisyys kaiken arkisen aherruksen keskellä. Ja mikä koti teillä onkaan, kerrassaan ihastuttava! Jään innolla oottamaan uusia kodinlämpöisiä ja-tuoksuisia kuulumisia! :) Terveisin Katja T
Kiitos teille kommentin jättäneille. Blogissani on ollut kiireitten vuoksi hiljaiseloa. Nyt aikaa jälleen enemmän. Toivottavasti se näkyy blogin päivityksessäkin.
Lähetä kommentti