Katto, joka suojaa sateelta.
Neljä seinää, jotka pitävät kylmät tuulet ulkona.
Lattia, joka erottaa jalat routaisesta maasta.
Kyllä,
mutta se on paljon muutakin.
Se on lasten naurua,
äidin laulua,
ja isän tuomaa turvallisuutta.
Se on rakastavien sydänten lämpöä,
onnellisten silmien valoa.
Ystävällisyyttä, uskollisuutta ja kaveruutta.
Koti on,
lasten ensimmäinen koti ja kirkko,
jossa he oppivat, mikä on oikein,
mikä on hyvää ja mikä kohteliasta
ja mitä merkitsee toisten auttaminen.
Koti on paikka, missä saa huolenpitoa vaivoihin
ja osanottoa suruihin.
Siellä isää ja äitiä kunnioitetaan
ja jaetaan omat ilot toisten kanssa.
Siellä lapset ovat odotettuja
ja siellä raha ei ole yhtä tärkeää,
kuin rakkaus ja huolenpito.
Siellä kahvipannukin laulaa onnellisuudesta.
Siellä kotona!
-www.positiivarit.fi-
1 kommentti:
Tämä on kyllä niin totta, aivan ihanasti kirjoitettu. :) nyt sen vauvan kuoleman jälkeen osaa entistä enemmän arvostaa kaikkea tätä mitä tuossa runossa sanottiin..
Mitä teille muuten kuuluu? Niin harvoin tulee tavattua..kait sä oot hoksannu kuka mä oon, kun en sitä aiemmin kommentoidessani sen kummemmin selittänyt? ;)
Lähetä kommentti