Vähän väliä ihmettelen tätäkin pakkausta. Pikkuista. Että siinä se on. Ihan täydellisenä. Päivä päivältä isompana.
Ja päivät juoksee. Ja kohta Eeliskin. Ja siksi tuntuukin vähän hullulta. Tämä kaikki. Koko elämä.
Ja tämä onni. Sitä ei uskalla sanoa ääneen. Ehkä kuiskaamalla ja nöyrästi. Onni on pienessä hetkessä. Niinku hymyssä. Pienen pojan hymyssä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti