Eteenpäin elämässä menty. Vaikka Akselin malttamattomuus kesän odottamiseen tarttuukin välillä. "Voisko mennä jo varpasilleen?". Vaihdoin keittiöön ohuemmat verhot. Mummulta perityt. Kesäverhot. Siksi, että en malttanut. No ulos ei olla menty vielä varpasilleen ja sisälläkin hipsuteltu villasukilla.
Suklaapuuroa syöty. Mieluista kaikille pienille syöjille. Ja maistuu äitillekin. Söin sitä jo lapsena, mutta se oli erilaista. Maistui paremmalta. Aikuisena kaikki niin erilaista.
"Ota minustaki kuva". Touhuilija. Uhmistelija, jolle kielletään, kun pyydetään ja pyydetään, kun kielletään. Silmiin ihastuin reilu kaksi vuotta sitten ja ne tehoaa vieläkin. Periksi saa. Liiankin helposti.
Kärpänen, kärpänen huusi kaksivuotiaani ja osoitti ruskeaa perhosta ikkunalla. Se tietää kevättä tänäkin vuonna. Perhosesta kärpäseen on lyhyt matka. Ja nenässä tuntui vanhan lämpimän ikkunan tuoksu. Tuli ikävä. Lämmintä päivää ja ikkunan pesua.
4 kommenttia:
Joku muukin odottaa jo kesää kuin minä ;). Ja totta tuo, että suklaapuuro oli lapsena herkkua, nyt ei niinkään...
Mukavaa viikonloppua teille!
Ihan kohtahan jo voi mennä ulos varpasilleen, kun on kesäverhot ikkunassa ja kärpäsiä ikkunan välissä ;)
Meillä tosin on vielä kesäverhot kaapissa, mutta ikkunan välissä jo perhosia! (siis niitä ällöttäviä, pieniä, ruskeita)
Ihana Alarik! Kyllä niiden silmien edessä taipuu :)
Kiitos Eve ja Elina.
Niin juuri niitä ruskeita pieniä perhosia, eikä mitään ällöttäviä.;)
Ompas tutun näkönen perhonen ;) Sieviä keväisiä perhosia lapsoset tekivät kerhossa tässä taannoin.
Kyllähän sitä voi jo vähän kesää fiilistellä! =)
Lähetä kommentti