Otettiin pieni paussi. Pakattiin ja karattiin. Päivä vierähti retkimielellä näissä hulppeissa maisemissa.
Tämä iloinen ja ihastuksiakin herättävä joukko kulki mukanamme.
Riitti ihmettelemistä pienille silmille. Ja hurjaa menoa. Äideille ylimääräisiä sydämentykytyksiä, mutta kukaan ei edes kastunut.
Ja mukana kulki näitä "pikkiriikkisiäkin". Jotka eivät juuri ihmetelleet. Kulkivat vain.
Kuljettiin ja kierrettiin. Oltiin matkalla yhdessä. Jos pelotti niin pidettiin kädestä ja jos kaaduttiin niin nostettiin.
Ja nautittiin aurigosta ja makkarasta.
Kevät soi näissä maisemissa.
Ja nauru. Pidettiin iloa yllä.
Ja leikittiin vähän. Kokeiltiin rajoja ja opittiin.
Opittiin, että luonto herää kevääseen ja löydettiin kevätkukkia.
Ja aurigossa istuva mummo sanoi minulle: Lapset ovat elämänsuola. Olen makustellut sitä koko päivän ja se maistuu nyt. Tällä jaksaa taas pitkään, ajattelin. Eli oppinut retkelläni paljon.
3 kommenttia:
Johannes hokee koko ajan, että mennään joskus retkelle!
Eilinen retki olikin vähän toista luokkaa, mitä kotipihalle tehdyt retket ;)
Kiitos retkiseurasta :) Mukavaa oli!
Oli kyllä ihana retki, täällä sitä ollaan myös muisteltu. Ilmojen suosiessa voisikin tehdä rekiä serkkujen kera useamminkin :)
Kiitos retkiseurasta!
Lähetä kommentti