Juhannus ohitettu. Otettiin juhannusta vastaan mummolan mökillä mukavissa merkeissä.
Makkara maistui, saunassa viivähdimme ja kokkoa ihastelimme. Ja oli onni olla.
Juhannuspäivää vietimme toisessa mummulassa. Näihin maisemiin oli kotoista palata.
Ja tuoksuihin. Sarvipäitä oli kiva jälleen moikata.
Jotakin nousi mieleen. Lapsuuteni rakentui näiden eläinten ympärille, näihin maisemiin ja sisimpään on jäänyt kaipuu. Nämä maisemat, ympäristö, muovasivat minusta minut.
Karhean kielen nuolaisu tuntui taas hyvältä. Ja tuoksui ennenkaikkea.
Lehmänlämpöinen hengitys kasvoilla. Haisi yhtä pahalle, mutta tuntui, kuin vuodet olsivat hetkeksi kadonneet.
Oli joukossa niitäkin, jotka eivät juuri haistelleet. Eivätkä ainakaan muistelleet. Olivat vain.
Ja nauttivat kesästä.
Juhannus oli kiva.
Iloista uutta viikkoa kaikille!
3 kommenttia:
Sitä lehmän hengitystä ei kyllä unohda ikinä! Lämmin ja haiseva puhallus, ja niin lempeä! Tuli ihan lypsylle ikävä :)
Ne lapsuuskesät oli kyllä ihan huippuja lehmien, kissojen ja lasten keskellä!
Voih! Tuli lapsuuden muistot mieleen. Kiitos ! Nautin suuresti kuvistasi!
Kiitos ellu ja marjamatilda.
Lähetä kommentti