Tänään nukkeleikkiä. Äitiltä peritty Ulla nukke, rakas takkutukka. Tukkaan jäi aina harja roikkumaan. Niin siis tänäänkin.
Näytin sille kerran pirtin ikkunasta uudenvuoden raketteja. Silloin Ulla oli ihan uusi. Minä ehkä kymmenen. Muistan sen tuoksun, kun nuuhkaisi. Uuden nuken tuoksun.
"Äiti, minä annan tämän sitte omalle tytölle. Niin se on vähän niin kuin kiertäis. Kuinkahan monta tyttöä ja poikaa minä saan?"
- Niin sitähän minäkin mietin nyt. Ja sinä nyt jo.
2 kommenttia:
Ulla oli kyllä yksi niistä "parhaimmista" nukeista. Ja kun tukkaa harjasi kauan pieni hiustupsu kerrallaan, sai ne lopulta sileiksi.
Onneksi nämä vanhat nuket säilyy ehjänä, meilläkin Katria hoidetaan :)
Joo. Ullan tukka oli kyllä takkuinen, mutta Katrin tukka se vasta olikin.:) Mukavia muistoja.
Lähetä kommentti