Tänään se oli jo. Kouluun tutustuminen. Ja tuntuu, että juurihan oltiin tuossa kuvan hetkessä. Ajan rientäminen hämmentää. Luokkahuoneen seinälle heijastettiin runo meille isille ja äideille, joiden pesän risukasan reuna huojahtelee.
Sinä päivänä,
kun lapsesi on lähdössä,
kun pesän risukasan reuna vähän huojahtelee
sen siinä tepastellessa ja oikoessa lentimiään,
katso ettet sano:
jää kotiin, et sinä vielä osaa mitään.
Sinä päivänä muista -
lähdön ja rohkaisun hetki,
hetki joka ei toistu.
kun lapsesi on lähdössä,
kun pesän risukasan reuna vähän huojahtelee
sen siinä tepastellessa ja oikoessa lentimiään,
katso ettet sano:
jää kotiin, et sinä vielä osaa mitään.
Sinä päivänä muista -
lähdön ja rohkaisun hetki,
hetki joka ei toistu.
- Veikko Polameri-
2 kommenttia:
Ihana tuo runo :)
Mutta vastahan nämä meidän tulevat eka- ja eskarilaisneidit olivat niitä pieniä tytöntylleröitä joilla oli koulumaailmaan aikaa vielä monta monituista vuotta...mihin ne vuodet välistä katosivat? Meillä käydään tulevaan kouluun tutustumassa tiistaina.
Ei tahdo oikeen ajan perässä pysyä. Niin se Matleenallekkin aukeaa uusi ihmeellinen maailma.:)
Lähetä kommentti