Aamulla oli kuurassa katot. Eelis otti käyttöönsä villasukat ja iloitsi, kun ne vieläkin löytyivät. Minä pelastin aamulenkin jälkeen loput kesäkurpitsat paleltumasta. Ihastelin keltaisia lehtiä ja punaisia pihlajia. Vielä hetken. Tuulessa ne lentelivät jo alemmaksi. Ajattelin syksyä ja lähtemistä. Syksyllä on luonnollisempaa lähteä. Pappa lähti nyt. Syksyisellä lenkkipolullani mietin mustia vaatteita. Mietin mustia hautajaisia. Elämä on niin paljon lähtemistä.

Pappa on lähtenyt.

Olen kävellyt niityllä

tuuli toi hänen tuoksunsa.

Sammalmättäällä tuntenut

hänen kosketuksensa.

Ikihonkien huminassa

kuullut hänen äänensä.

Tummuvassa tähtitaivassa 

nähnyt tuikkivan katseensa.

Pappa on lähtenyt.

Luonnon lohduttavassa tuulessa,

metsän huminassa,

mullan tuoksussa,

sydämien syvyyksissä

hän elää yhä.