Arkiaamut hiljenevät. Sängyistä noustu ja nostettu. Lähtijät lähteneet. Muistoissa ilta. Alarikin poimimat kukat sänkynsä viereen. Iltavilli ja iltasatu. Nyt kuuntelen pienimmäisen tarinat. Kohta jo odottelenkin palaavia. Ikkunasta tähyilen kaikkia reppuselkäisiä. Kylämme pieniä reippaita kulkijoita. Joita monia myös odotetaan ja ikkunasta tähyillään.

Jokaisella meistä oma kutsumuksensa,

minullakin tässä kotona,

virkapukuna lasten tahrima kotikolttu.

-Elli Hentilä-