Syyslomalla oli hitaita puuhella-aamuja ja pannukahvia. 

Tänä aamuna ajatukseni jo pyhäinpäivässä. 

Radiosta soi Maa on niin kaunis...

"Se joka on lähtenyt kauas, on kaikkein lähimpänä.

Se, jonka ääni on hiljaisuutta, puhuu meidän äänemme läpi.

Ja niin sanamme vaikenevat, ja me kuuntelemme.

Miten voisi olla poissa se,

 jonka kaipaus kantaa keskellemme vahvoilla käsivarsillaan.

Me asetumme hänen ympärilleen,

ei ole tärkeää, mitä me sanomme,

vaan se, mitä hän kertoo koko matkan pituudelta."

-Niilo Rauhala-