maanantai 27. heinäkuuta 2015





Ojanpenkereet loistavat. En malta olla kyykkimättä. Ja huomaan sen tarttuvan toisiinkin. Pieni Tunturi Poni parkkeeraa tuon tuosta tienvarteen ja poimii kukkia kotia tuomiseksi. Ja samainen poikaviikarini laskee päivänkakkaran terälehdistä rakastaa, ei rakasta, rakastaa... Ja minä lupaan rakastaa aina.

3 kommenttia:

suvi kirjoitti...

kukkia poimin,kukkia kannan,kauneimmat niistä sinulle annan :) Ihana poika-viikari ;)

Anonyymi kirjoitti...

angervot kukkii ojan reunasa ikkunan edessä.minäkään en voi ohittaa,vaan tuon sisälle.kokeilen kuin muutkin pienet vieläkö rakastaa,rakastaa aina rakastaa.teitä pienet vesselit aina rakastaa.

Maantiepellon emäntä kirjoitti...

<3 <3