Piipahdin juurillani. Paikassa, jossa minusta kasvoi juuri minä. Ehkä viimeisen kerran siinä kodissa. Sydämeeni talletan porraspuut, lankkulattiat, komerot, ullakot, vinttihuoneet, pirtin, tunnelmat ja tuoksut. Aika-ajoin palaan sinne. Muistelen kesäaamuja portailla auringossa, vinttikamarin sänkyä, pöytää, tuoleja. Muistelen touhua, leivän tuoksua, ruokahetkiä, leikkejä. Muistelen äitiä, isää, sisaruksia. Silloin he olivat kaikki siellä. Joskus on hyvä muistaa. Ymmärtää, miten paljon sai. Olen kiitollinen juuri siitä kodista.

Ja on hyvä palata tähän hetkeen.

Rohkaisen heitä, jotka siellä nyt elämäänsä rakentavat. Kantavat vastuuta, tekevät vaikeita päätöksiä. Heitä minä muistan, lämmöllä.