perjantai 6. toukokuuta 2016







Kesä tuli jo.
Sain viimeiset kasvivauvani koulittua.
Lähipäivinä olen ajatellut äitiäni.
Ja enkeli veljeäni.
Taas eletään sitä aikaa.
Aurinko herättelee.
Ja vihreä kasvaa.

Lähettänyt klo

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

surulla on pesä se asuu minussa. itku aina auttaa. miten herkullisia kuvia, kevät on ihanaa aikaa,linnut laulaa, luonto herää ja lapset riemuissaan kun tulee kesä.

9. toukokuuta 2016 klo 15.29
Maantiepellon emäntä kirjoitti...

❤❤❤

1. kesäkuuta 2016 klo 22.42

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)