Pyhäaamuna hipsin hiljaa yläkerrasta pirttiin, kun muu väki nukkuu vielä. Tekaisen hillasoppaa ja laitan uunipuuron uuniin. Juokasen kupposen kuumaa teetä. Nautin hiljaisuudesta. Sitten hipsin pihalle. Suuntaan askeleeni joelle päin. Mikä onni on omistaa kotijoki, jota on oppinut vuoden aikana niin paljon rakastamaan ja kunnioittamaan. Kotikoski on näyttänyt rauhallisuutensa, mutta myös huiman kuohunnan kevättulvien aikaa, jolloin sillalla ollessa tunsi syvää kunnioitusta tuota luonnon kaunista voimaa kohtaan. Tänä aamuna vesi kuohuu rauhallisesti, kuten koko tienoo henkii pyhäaamun rauhaa. Selkäni takana laiduntavat hevoset, kukko kiekaisee muutaman kerran vastarannalla. Tähän hetkeen voisin jäädä.
Kotiatullessa kodissa hiljaisuus on säilynyt. Pirtissä tuoksuu puuro, hillasoppa ja anopin poimimat kielot. Tänään vietetään vielä juhannusta ja keskikesä tuntuu joka hetkessä. Pyhäaamut ovat elämäni henkireikä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti