Olen kiitollinen siitä, että sain elää yhden vuoden vuokrakodissamme. Sen tunnelma ja rauhallisuus jäi muistoihini. Talo oli rakennettu alunperin jo 1700-luvun lopulla. Remonttia oli tehty vuosien aikana, tosin ei suuremmin enää vuosikymmeniin. Sen seinistä huokui historia ja mennyt elämä, joka teki taloon omanlaisensa tunnelman. Sen pihapiiri oli itse rauhallisuus, jossa fasaanit kesäisin juoksi ja pihasauna lämpesi. Sinne kiinnyin niin, etten vieläkään ole täysin irti päässyt. Ja monesti ikäväkin takaisin on. Ikävä sitä taloa, vaikka tähän omaankin olen niin tykästynyt.
Olin onnekas, että sain elää sen vuoden siellä.
Ja olen onnekas, että saan nyt elää täällä, tässä ja nyt.
Ehkä olenkin elämäni suhteen ollut aina aika onnekas...
Ja olen kiitollinen siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti