Vielä pihalla ylpeilevät. Yön pakkasissa esittelevät loistoaan ja aamun pakkasen kuurassa ovat niin säälittävän näköisiä. Tekisi mieleni ne vilttiin kääriä ja tarjota lämmintä juotavaa. Ehkä ovat kuitenkin niin uhmakkaita, että selviävät itseksensä. Kovia jo kerinneet kokea. Pakkasia nähneet. Antavat kuitenkin lopulta periksi luonnon kylmälle voimalle ja nukahtavat pakkasen syliin odottamaan. Odottamaan uutta lämpöä ja kevään ihanaa riemua, jossa aurinko hyppii lehdillä. Kasvattaa taas uudet versot esittelemään loistoaan. Sitä siis odotellessa nostamme hattua näille pelottomille perennoille, jotka pakkasen tullessa ilahduttavat katselijan silmää.
Vuodenajan taas vaihtuessa, syksyn raikasta ilmaa hengittäessä, olen nöyrä luonnon voimasta.
2 kommenttia:
Mukavaa tekstiä, tuollaisia ajattelen joskus itsekin: tekisi mieli suojata pakkaselta kaikki pihan kasvit:) Lumen ja jään alle "ressukat" jäävät mutta niin vaan ne joka kevät nousevat terhakkaana, ja vuosi vuodelta entistä ehompana. Meillä ei ole ollut vielä yöpakkasia, ei edes hallaöitä, saas nähdä milloin on ensimmäinen kuura-aamu:)
Terveisin Marja
Meillä tänä aamuna olikin sitten lämpimämpää, eikä kuura ollut tullut vieraisille. Sais vielä hetken olla syksyä ennen kuin talvi taas tulee...
Lähetä kommentti