Hätä ei katso lakia. Kaikkia ajatuksiani ja mieltymyksiäni vastaan suostuin eilen nahkasohvan tuomiseen pirttiimme. Väliaikaiseksi onneksi. Sohva raukka otti talvea vastaan autokatoksen pakkasessa, joten sydän vain heltysi pelastamaan sen. Ehkä uusi omistaja löytää sen piakkoinkin, mutta siihen asti suodaan isännälle pehmeiden päiväunien ilo. Tähän asti kun on luitansa joutunut kolistelemaan kovalla puusohvalla.
Lipasto puolestaan sai siirtyä seinään nojaamaan. Toivottavasti viihtyy nurkassa...
... ja ennen kaikkea toivottavasti emännän silmä taas tottuu uusiin tuuliin pirtissä.
4 kommenttia:
Voi sohva parkaa kiva kun se pelastit sisälle. Ihan hyvältä näyttää. Tupanne on niin tilava, toisin kun meidän täyteen ahdettu (ja viellä täydemmäksi tuleva).
Ihanan näköinen aamuhämärä. Minä illalla istuskelin tuvassa muutaman tuikun valossa ja nautin olosta.
Ei näytä ollenkaan hassummalle:) Anna olla vaan ja nauttikaa pehmoisista päikkäreistä!
Heissan!
Sohva on ihan hyvä tuossa, siinä on varmaan oikein mukava löhöillä:) Minusta teidän pirttinne on ihana! Iso pirtti on aina ja ikuisesti omissa haaveissa.. (ja haaveeksi tosin jääkin) Tykkään noista räsymatoista, juuri tuollaiset pitää olla pirtin lattialla:))Tunnelmaa!
Marika; kyllä välillä tuntuu, että meidänkin pirttiin ahtaus tulee. Helposti kertyy vähän liikaakin tavaraa.
Mari; Pehmoisista päikkäreistä jo nautittu, mutta totuttelua silmään vaatii...
Mimosamamma, Räsymatot on minullekin tosi tärkeät, kun ne sattuvat olemaan mummuni ja pappani ensimmäiseen kotiin hankitut matot. Tunnearvoa siis.
Kiitos kaikille teille piipahduksesta ja kommentin jättämisestä.
Lähetä kommentti