Metsän antimista kyhäilin jotain kranssijuttuja jouluksi. Sateinen tiistaipäivä vierähti mukavasti... Ensimmäistä kertaa koitin tehdä tuollaista sydäntä. 3-vuotias pitää onneksi äitin maanpinnalla tekeleittensä kanssa. Totesi, että äiti nuo on kyllä sakset. Sakset tai sydän... Ei kai niin väliä.
Ja yksinkään ei tarvinut työskennellä. Apu on aina tarpeen.
5 kommenttia:
Vau, sydän tai sakset mutta hieno tuo kranssi joka tapauksessa on.
Ja pikku-herra niin tomerana apulaisena... =)
Ihanalta näyttää. Kyllä luonnonmateriaalit on parhaita;) Söpö apulainen.
Kaunista olette yhdessä saaneet aikaan! Kransseja ei voi koskaan olla liikaa, eihän vaan:)
Samaa mieltä Marin kanssa: ei tuon söpömpää apulaista voi olla:)
Moikka!
Ihanan tunnelmallista:)
Katsoin siitä yhdestä sun kuvasta kun näkyi kivasti ikkunasta teidän talo ulkopuolelta, vaikka olit kuvannut sisätiloja.
Ihanalta näytti, onko se teidän talo valkoinen, harmaa vai vaaleansininen, sitä en erottanut, mutta ihana joka tapauksessa:)
Heips kaikki.
Kiitos teille. Pikku apulaisen kanssa kyllä onnistutaan. :)
Maikki, talomme on ihan vaalean harmaa. Melkein valkoinen väriltään. Ja kuisti tummenman harmaa.
Kiitos vierailustanne ja kommentin jättämisestä.
Lähetä kommentti