Ystävä istahti hetkeksi kiikkutuoliin.
Kertoi maisemista.
Tänään kuljin samat polut.
Asetin askeleeni tuttuihin jälkiin.
Maisemaa hehkutan.
Ja ystävyyttä.
Iloitsen pakkasmaisemasta.
Iloitsen ymmärtävästä olkapäästä.
"Yhteys löytyy,
kun tunnemme toisemme,
jatkamme matkaa
keskeneräisyydessä,
pelosta luottamukseen."
-Anna-Mari Kaskinen-
2 kommenttia:
Ymmärtävää olkapäätä ja ystävää tarvitaan <3 Ne ovat lahjaa :)
Tosi kauniita talvisia kuvia oot ottanu ;)
Kiitos suvi!<3
Lähetä kommentti