En ole ompeluihminen. Niin en alkuunkaan. Kuitenkin jotain olen uskaltautunut yrittämään. Tyynyjä tai verhoja. Suorissa saumoissa on vielä tiukasti pysytty. Joskus tekee mieli jotain muutakin kokeilla. Mutta yleensä kätteni jälki ei ole niin moitteetonta, että uskaltautuis enempiä väsäämään. Tyydytään siis suoriin saumoihin toistaiseksi.
Jospa tuo jälkipolvi olisi jo toista maata.
Kuvassa anopilta saatu ompelukone. Monia, monia ompeluksia surissut Bernina.
3 kommenttia:
Nolona ja punastellen
Katinkainen nostaa kätensä...
Sama täällä...
Suoriin saumoihin on minunkin tyytyminen...Tyynyjä ja verhoja!!!
Äitini oli taitava ompelija.
Hurruutteli kolmelle tyttärelleen hienot juhlatamineet...
Minä en kyllä kaavoihin uskalla kajota...=O(
Josko sitä huomenissa ompelisi taas tyynyn!!!
Niitähän ei koskaan ole liiaksi!!!
Vastavierailulla, kiva on sinunkin blogisi. Minäkään en kovin paljon ompele eikä ne saumatkaan ole aina suoria, mutta mukavaa se silti on.
Kiitos katinkainen ja pioni vierailusta. Minulla myös äiti kyllä ompelee, mutta sanonta "ei omena kauas puusta putoa" ei ompelemisen suhteen kyllä pidä paikkaansa.
Lähetä kommentti