Punaista, punaista... huutaa neitokaisemme. 3-vuotias. Punainen on tyttöjen väri. Äitin on turha ehdotella muita värejä. Sinistä ei. Ruskeasta puhumattakaan. Ruskeahan on isän väri. Punainen se on. Se tyttöjen väri. Nyt se on meilläkin tärkeää. Mutta kyllähän äitikin tietenkin punaisesta tykkää. Tietenkin siitä tyttöjen väristä.
Pikkuinen emäntämme kantoi yllään pikkuriikkisenä tuota vaaleanpunaista mekkoa. Sitä saakin kantaa varoen. Onhan ikää kertynytkin jo jotain kuutisenkymmentä vuotta. No silloin vielä mekon kaveriksi kelpasi vaikka ruskeat sukkahousut. Tänään tilanne onkin jo toinen. Tytöt on tyttöjä.
Mutta entäs vihreä... Nyt näyttää ulkona niin vihreältä, kun aurinko kirkastaa puiden lehvästöä. Mikä ihana ilma. Auringon säteet tuntuu sieluun asti. Pihalle siis.
3 kommenttia:
Eka kertaa teillä kyläilemässä, jonkun blokista kommenttisi kautta uteliaisuuttani tulin ja tulen toistekkin. Nyt lähden paremmin tutkimaan odotellessani Ylivieskaan ostoksille lähtemistä.
T: Marika
http://www.haaveiluja.vuodatus.net/
Kauniita kuvia! Meidänkin tyttöjen suosikkiväri on yllättäin punainen;) Kaunista viikonloppua!
Mari
Kiva Marika, kun löysit meille. Käynpäs vastavierailulla. Kiitos kommentistasi.
Niin se tahtoo Mari olla, että kyllä se näköjään todella on se punainen tyttöjen väri. Ja ihme, että lapset sen aina huomaa jossain vaiheessa. Hyvää viikonlopun jatkoa sinullekin!
Lähetä kommentti