Viikonlopun virkistävä lomareissu siskojen kanssa päätettiin mummulaan. Tuntui niin mukavalta käydä. Ja nähdä sen rauhallista eloa. Ja kuunnella, mitä kuuluu.
Tuntui niin mukavalta muistella. Kierrellä pihamaata. Muistella, miten pienillä jaloilla juoksimme pihamaalla. Työnsimme nukenrattaita serkkutyttöjen kanssa ja olimme hippasilla.
Mieleni sopukoista nousi muisto vaarista istumassa tässä kivellä perkkaamassa kaloja. Ja lapsen muistissa kaloja oli paljon.
Mieleni sopukoista nousi muisto vaarista istumassa tässä kivellä perkkaamassa kaloja. Ja lapsen muistissa kaloja oli paljon.
Mummula oli yhtä ihmeellinen paikka kuin lapsena. Kävimme mummulassa aika harvoin, mutta harvat vierailut jättivät paljon muistoja. Olimme yötäkin. Nyt kun ajattelen, ne olivat huippureissuja. Ja matka mummulaan liian pitkä.
Mummulan takapihalla kasvoi suuria, vanhoja pihlajia. Ihan ihmeellisen suuria. Tänään niitä ei enää ole. Mutta on suuri ruusupensas. Kerran työnsin serkkupoikani Antin ruusupuskaan. Ehkä kuusivuotiaana. Nyt pihamaa on hiljainen.
Pihan perällä on punainen pihasauna. Toimii yhä, mutta lämpiää harvemmin. Lauantai iltana mummulassa saunottiin. Joskus minäkin.
Monia asia on siellä muuttunut, moni säilynyt. Kuitenkin tunsin vähän haikeutta.
Ja ajattelin, että näinhän sen elämän kuuluu mennä. Ja tunsin, että mummulassa kaikki turvallisen hyvin. Ihmiset tyytyväisiä.
Ymmärrän, miten etuoikeutettu olenkaan omistaessani vieläkin mummulan. Mutta kaikista suurin etuoikeus minulla on mummulassa vastassa. Mummulassa on mummu. Yli yhdeksänkymppinen. Ja tunsimme itsemme tervetulleeksi. Olen kiitollinen tästä etuoikeudestani. Ja tunnen huonoutta... liian harvoin puristan vanhan elämää nähneen mummuni kättä. Mutta nyt kävimme. Tänään olen iloinen siitä.
4 kommenttia:
olipas mukava päästä näin kuvien kautta vierailemaan mummolaan! :) liian harvoin siellä tulee käytyä :(
mutta kiitos sulle tästä vierailusta!
-Maima
Ja tuossa kiikussa istuttiin aina sen jälkeen ku oli käyty piitinsaunassa. Vintiltä löyty jokaiselle saunatakki. Ja paljon muuta... :) Ihania kuvia! Oliko monta kissaa?
Lapsuuden mummulareissut oli kyllä ihan huippureissuja! Nukuttiin siskonpetissä nurkkakammarissa ja aamulla juotiin kaakaota niistä punaisista ja sinisistä muovimoteista. Niin paljon on muistoja vintiltä, meren rannasta, pihalta...
Eikä aamulla väsyttänyt kenelläkään, kun oltiin mummulaan lähdössä! Muistat varmaan, että mummulassa kuului radiosta jumalanpalvelus, kun olimme jo perillä! Melko aikasin siis kotoa lähdettiin :)
Nytkin oli kyllä niin mukava käydä! Kannatti siis palata takaisinpäin ja ajaa mummulan kautta kotiin!!
Aika laaja on joukko joka kantaa mukanaan mukavia muistoja mummulasta! Siis meitä on paljon.
Sylyvi, kissoja oli! Kuulemma noin neljäkymmentä.:)
Lähetä kommentti