maanantai 26. syyskuuta 2011

Retkellä


Retkeiltiin Kirkaslammella, jonka vesi oli todellakin kirkasta. Ihmeteltiin sitä. Mutta kaloja ei nähty. "Se oli typerintä."






Eväät maistui nälkäisille retkeilijöille. Savuntuoksu oli hyvä.



Mutta vielä parempi tuoksu tuntui suolla. Olvassuo. Suo, joka jo kovia kokenut, mutta ennallistamisen jälkeen jo jälleen elpynyt. Rauhoitettu luonnonpuistoalue. Kuuluu Suomen Natura 2004 alueisiin. Tuntui niin hyvältä. Että näistä huolehditaan ja ymmärretään arvo.



Käveltiin pitkospuita. Melkein 4km. Me jonossa. Erämaanrauha oli ympärillä. Ja oli ollutkin jo ikävä. Vasta suolla sen huomasi, että tätä olikin jo kaivannut. Puhuttiin yli olkapäiden, että "pitäisihän käydä useammin."" Niin, että lapsetkin."" Niin, oppisivat arvostamaan luontoa."" Niin, ja kulkemaan siellä."

Oli hyvä käydä ja olla niin yksikseen. Yhdessä. Ja kuusivuotias sen jo ymmärsikin, "että äiti, me ollaan ihan yksikseen täällä."Niin, mehän ollaan yksi. Kukin retkeili omalla tavallaan. Joillekin pitkospuut olivat vuoristorata, toiselle rallirata, kolmannelle ne pitkospuut ja suo. "Ja tullaanhan uudestaankin". "Tullaan".

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kirkaslammen vesi on hapanta, siksi siinä ei ole kaloja...

-Muhoksen Mimmi

Sylyvi kirjoitti...

On tainnu keksiä pitelevä pikkumies tuuskata nuotiolla. :) Se homma kyllä kummasti viehättää lapsia... Vaikka kyllähän meki mummolan pääsiäiskokon savuavilla jäänteillä leikittiin. Antti-serkku teki takilla savumerkkejä...sai vähä Leeskulta palautetta ku kipinät oli tehny sen täyteen pieniä reikiä. :D

Ellu kirjoitti...

Nämä on ihan huippu reissuja!
Pitäis vaan lähteä useammin...

Maantiepellon emäntä kirjoitti...

Kiitos tiedosta Muhoksen Mimmi. Näin mekin arvelimme ja 4 vuotiaan Akselin mielestä se oli typerää.:)

Sylyvi, joo äkkiä noilla reissuilla kädet on tuossa kunnossa. Mutta pääasia että on mukavaa. Ihan huippuja nuo muistot. Voi Antti raukkaa.:)... tai Leesku raukkaa.:)

Näin on Ellu! Joskus porukalla...